Tarvitsemme saattohoitoa ja eutanasialain

Suru ja kipu kuuluvat elämään kuten ilo ja tyytyväisyys, mutta rajansa kärsimykselläkin on ja meidän tulee turvata asianmukainen, laadukas saattohoito. On väärin, että monet kokevat jäävänsä huonolle hoidolle, vajaalle avulle. Valitettavasti saattohoidon laatu ja sisältö on riippuvainen sairaan ihmisen asuinkunnasta. Millaisia hoitoyksikköjä kunnassa on ja kuinka kotisairaanhoito on järjestetty. Ne sairaat, jotka pääsevät kotisairaalan hoitoon ovat etuoikeutetussa asemassa, sillä silloin tietyin edellytyksin voi kotisaattohoitokin olla mahdollista. Näin ei monessakaan kunnassa ole.

Saan yhteydenottoja ympäri maata tapauksista, joissa kotihoito on osoittautunut mahdottomaksi erinäisistä syistä. Ei ole henkilökuntaa, matka sairaalasta kotiin on liian pitkä, autoa ei ole hoitajien käytössä, saattohoitoa halutaan keskittää laitokseen jne. Kuoleman lähestyessä tulee kuolevaa kuunnella herkällä korvalla. Todella pysähtyä mikä häntä mietityttää, mitä hän toivoo.

Rahakirstujen vartijat avatkoon arkkunsa sille, että hoitohenkilökuntaa on riittävästi ja heillä koulutus kohdata kuoleva. On oltava tekeviä käsiä ja kuulevia korvia. On oltava lohduttajaa ja vierellä kulkijaa, sillä on ihmisiä, jotka ovat aivan yksin ilman omaisia. Eduskunnan on aika suhtautua myönteisesti kansalaisaloitteeseen eutanasiasta. 63 000 allekirjoitti kansalaisaloitteen. Eutanasialaki ei ole pois saattohoidon kehittämisestä. Tarvitsemme hyvää saattohoitoa, mutta myös lain eutanasiasta.

Oulun tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoherra Satu Saarinen on todennut (Kotimaa 19.1), että saattohoitoa on kehitettävä, mutta hän kannattaa myös eutanasiaa. ”Siitä ei tule tehdä ulkopäin määriteltyä hoitokäytäntöä, vaan eutanasia tulisi olla vain kuolevan itsensä toiveesta tapahtuva.” Minusta Saarinen osoittaa tällä toteamuksellaan suurta elämän ja kuoleman ymmärtämistä sekä kärsivän ihmisen tilanteen tajuamista.

Kansanedustaja Niilo Keränen (kesk) on todennut (Hs.22.1) eutanasian olevan perustuslain pykälän 7. vastainen. Näin ei ole. Pykälässä sanotaan, että jokaisella on oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen. Pykälän mukaan ketään ei saa tuomita kuolemaan, kiduttaa eikä muutoinkaan kohdella ihmisarvoa loukkaavasti.

Eutanasiassa ei ketään koskaan tuomita mihinkään, vaan eutanasiapäätöksen tekee ihminen itse itselleen lääkärin mukana ollessa prosessissa. Lisäksi tämä pyyntö tulee tehdä toistetusti ja vakaasti harkiten kriteerien täyttyessä oikeustoimikelpoisena. Eikö juuri eutanasialainsäädäntö parantaisi ihmisoikeustilannetta, ihmisarvoa ja yksilön vapautta yksilön omassa asiassa kun antaisimme oikeuden itse päättää?

Kansanedustaja Tytti Tuppurainen (sd) on perustellut (Hs 22.1) kielteistä kantaansa, että ”hyväksyttävän kuolinavun määrittely on käytännössä osoittautunut vaikeaksi”. On selvää, että kriteerit lainsäädännössä on laadittava tarkoiksi. Pelkästään halu ei riitä, vaan on oltava lääketieteellinen syy.

Eduskunnan säätäessä eutanasialainsäädännön ei vakavasti sairaiden tarvitse enää tehdä itsemurhaa. Jos sairas kokee loppuvaiheessa kärsimyksensä kestämättömäksi voi hän luottaa siihen, että on mahdollista turvautua eutanasiaan. Tämä tietous tästä mahdollisuudesta tuo mielenrauhaa ja vähentää kuolemanpelkoa. Vähentää pelkoja tuskallisesta kuolemasta.

Kari Viholainen
Puheenjohtaja
Exitus ry

Kaleva 2.2.2017