Saattohoitoa on kehitettävä
Saattohoidon tilaa yritetään Suomessa parantaa. Hyvä kuolemahanke omalta osaltaan tekee tätä työtä. Hyvä kuolema hankkeen saattohoidon kouluttajakoulutus alkaa syksyllä 2016 ja kestää keväälle 2017. Tämä koulutusohjelma tulee tarpeeseen. Tarvitsemme kautta maan enemmän tietoa ja osaamista.
Saattohoidon tilaa tulee pyrkiä saamaan tasa-arvoisemmaksi. Ongelma on siinä, että meillä on hyviä yksikköjä, joissa saa hyvää terminaalivaiheen hoitoa, mutta valitettavasti se jakautuu Suomessa eriarvoisesti. Tämä eriarvoisuus täytyy saada korjattua
Asia pitää huomioida myös tulevassa sote-uudistuksessa. Onhan tämän uudistuksen tavoitteenakin parantaa sairaanhoidonja terveydenhoidon tilaa niin perusterveyden kuin myös erikoissairaanhoidon osalta. Paljon puhutaan jo tulevasta valinnan vapaudesta ja yksilön oikeuksista. Sote uudistuksen ei tule ainakaan huonontaa saattohoitopotilaiden tilannetta.
Saattohoidossa korostuu hoidon yksilöllisyys, laatu ja kuolevan ihmisen laaja-alainen kärsimyksen lieventäminen. Yhä useammin yksilö haluaa olla kotona loppuun asti. Se voi toteutua vain hyvällä avohoidolla. Kotiin on turvattava sairaalatasoinen hoito. Se tarkoittaa teknisiä hoitovälineitä kuten kipupumppua. Tarvittaessa kotona voidaan toteuttaa myös suonensisäistä nesteytystä ja antaa mahdollisia suonensisäisiä lääkityksiä. Myös palliatiivinen sedaatio eli nukutus voidaan toteuttaa kotona, mutta nämä vaativat riittävää hoitotiimiä ja edellyttävät läheisten osallistumista kuolevan hoitoon.
Kotisaattohoitoa ei kaikkialla tunneta. Oulussa olemme edelläkävijöitä. Oulun kaupunginsairaalassa toimii kotihoitorinki ja se mahdollistaa kotikuoleman. Sitä palvelua on syytä entisestään tehostaa ja kaupungin tuleekin osoittaa siihen riittävä rahoitus ja henkilöstöresurssit on turvattava, jotta tulevaisuuden haasteisiin voidaan vastata ja potilaiden valinnan vapautta tehostaa.
Sote-uudistuksen yhteydessä tulisi myös parantaa kuolevan omaisen asemaa. Usein läheinen väsyy tilanteessa, jossa hän yrittää jaksaa käydä töissä ja samaan aikaa huolehtia omaisen saattohoidosta. Usein se on mahdotonta toteuttaa.
Meidän tulisi pohtia yhtenä vaihtoehtona Ruotsin mukaista mallia. Siellä on mahdollista saada ansiosidonnaista vapaata omaisen hoitoon. Ruotsissa omainen voi saada 100 päivää vapaata menettämättä tulojaan. Suomessa omaishoitovapaa on palkaton.
Tosin Suomessa saa kyllä sairaslomaa palkallisena jos läheinen on kuolemassa. Saa siis keskittyä läheisen saattamiseen. Usein uupumus-diagnoosi ei käy, vaan lääkärintodistuksessa täytyy olla masennus / stressireaktio diagnoosi merkittynä. Jotkut hakevat myös palkatonta virkavapaata, mutta luonnollisesti se ei kaikkien kohdalla voi tulla kyseeseen, sillä onhan kyse myös toimeentulosta.
Useinkin työn tekeminen ja läheisen saattaminen samanaikaisesti on aivan liian raskasta. Myös kuolevan läheisen tulee huolehtia omasta jaksamisestaan. Yhteiskunnan tarjoamat palvelut ja edut tulee tukea tätä jaksamista.
Kari Viholainen, Puheenjohtaja
Exitus ry
Oululehti 26.4.2016, Aamulehti 27.4.2016, Turun Sanomat 1.5.2016
Eutanasiamielenilmaisu 1.11.2021 mihin osallistuin, siksi ,että olen seurannut sängynpohjalla maanneita vanhuksia vuodesta 1974 lähtien.
Silloin Marian sairaalasta siirrettiin osastoja tyhjäksi vuodepotilaita Lauttasaaren yhteiskouluun saneerattuun hoitokotiin makaamaan.Osatolla vaan lähes makuutettiin kroonisesti sairaita, kuolemaa odottelemassa. taideterapeutiksi houkuttelin anoppini kuvaamataidonopettajan , hänen terapiassaan moni vuoteesta nostettu sai aikaan upeitakin töitä, joista pidettiin taidenäyttelyitäkin.
Minä siirryin sinne myös Marian sairalasta ,koska Lauttasaareen perustettiin uusi fysioterapiayksikkö lauttasaaren terveyskeskuksen osaksi.Silloin ei annettu geriatristakuntoutusta, mutta ajatukseni heräsi jo silloin sen tarpeellisuudesta, mihin lähdin myöhemmin erikoistumaankin. Olen kierrellyt monissa sairaaloissa kuntouttamassa heikkokuntoisia vanhuksia ja nähnyt geriatrisenfysioterapin ja geriatrisenlääketieteen hyvän vaikutuksen.
Omais/saattohoitanut olen myös vanhempani .
Ja 2015 kuoli mieheni , 2014 todettuun keuhkosyöpään. Onnekseni olin juuri 2014 jäänyt eläkkeelle ja pystyin seuraamaan hoitoja ,saattamaan mieheni hoitoihin.
Ja onneksi kotimme oli iso ja mahdollisti mieheni hoidon kotona kuolinhetkeen asti .Mieheni oli vuodepotilas , liikuntakyvytön 3 kkn ajan, sairaalasängyssä.
Ystäviä ja vieraita kävi päivittäin loppuun asti. Kotipaikallamme oli kotihoito ja kerran päivässä kävi ystävällinen hoitajapari perushoitamassa mieheni. Ja varmaan heidän tehtäviinsä kuului myös seurata kuinka omaishoitaja vaimo kestää. Hyvin kesti!
Kahtena viimisenä yönä kutsuin myös yöhoitajan käymään, ja mieheni sai morfinia,
ja hyvin oli saateltu matkaan.Olin sopinut hautaustoimiston kanssa että kun kuolinhetki koitta, (koitti klo 8 aamulla) ,kotiimme tuodaan arkku, mihin mieheni arvokkaastui kannettiin, klo 18, kaikkien läheistemme läsnäollessa.Saimme jättää hänelle päivänaikana jäähyväiset.Myös lastenlapsemme 5: nuorin 6 kk , 5v, 7v, 8v
9v, Vanhin heistä sanoi kun oli vaarin vierellä: sydäntä niin särkee mutta elämä jatkuu !
Mieheni toive oli:
” Ei muisteloita ,ei lauleloita” kysyin jos kuitenkin lastemme toive olisi muistotilaisuus, mieheni, sanoi että ”silloinhan se vesittää toiveeni”. Uurna laskettiin omille kalavesille.
Varmaan miehenikin olisi ollut halukas saamaan nopeutusta / avustusta kuolemaansa ,jos se olisi ollut mahdollista.
Valtaojan ja Engströmin kirjat olivat myös mieheni lempiaiheisia ja ajatusmaailman kirjoja.
” Armon Annelia ” olisi tarvittu käymään.EUTANASIA ON IHMISOIKEUS