Miksi tarvitsemme eutanasialain

Aika on nyt kypsä sille, että myös Suomi saa lain, joka mahdollistaa kuolinavun eli eutanasian. Tätä koskeva kansalaisaloite luovutettiin eduskunnalle toukokuussa 2024. Parhaillaan sitä käsitellään sosiaali- ja terveysvaliokunnassa. Eduskunnan täysistunto ratkaisee asian todennäköisesti syksyllä 2026.

Kansalaisten tuki eutanasialle on vahvaa

Kansalaisten tuki eutanasialle on ollut vahvaa jo pitkään. Useissa viime vuosien mielipidemittauksissa 75–80 prosenttia vastaajista on kannattanut kuolinavun laillistamista. Suomen Sairaanhoitajaliiton vuonna 2017 tekemässä tutkimuksessa 69 prosenttia sairaanhoitajista kannatti eutanasiaa. Lääkäriliiton vuoden 2020 jäsenkyselyssä 48 prosenttia kannatti ja 47 prosenttia vastusti eutanasian laillistamista. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun lääkäreiden valtaosa suhtautui myönteisesti eutanasiaan.

Myös vuonna 2018 eduskunta käsitteli kansalaisaloitetta kuolinavun laillistamiseksi. Tuolloin aloite hylättiin äänin 128–60. Aloitteen seurauksena sosiaali- ja terveysministeriö asetti kuitenkin työryhmän tarkastelemaan elämän loppuvaiheen hoitoa. Työryhmä ei päässyt yksimielisyyteen eutanasiasta, mutta sen työn osana laadittiin luonnos suomalaiseksi eutanasialaiksi. On selvää, että myös Suomessa voidaan säätää eutanasialaki, jossa tarveharkintaa, toteuttamista ja valvontaa koskevat tiukat kriteerit perustuvat suomalaiseen oikeuskulttuuriin, lääketieteeseen ja etiikkaan.

Monet muut maat ovat menneet jo edeltä

Kuolinapua koskevia lakeja on jo säädetty tai ollaan säätämässä monissa muissakin maissa. Eutanasia on tällä hetkellä laillista Alankomaissa, Belgiassa, Luxemburgissa, Espanjassa, Kanadassa, osissa Australiaa sekä Uudessa-Seelannissa. Portugalissa laillistamisprosessi on käynnissä, ja Ranskassa presidentti Macron vahvisti eutanasialain elokuussa 2026.

Sekä palliatiivista hoitoa että eutanasiaa tarvitaan

Kukaan meistä ei voi välttää kuolemaa. Jokaisella on omia kokemuksiaan tilanteista, joissa läheinen, rakas ihminen on poistunut tästä elämästä. Parhaimmillaan kyse on kivuttomasta, niin sanotusta kauniista kuolemasta. Sellaista ei kuitenkaan ole suotu kaikille. Liian moni joutuu kokemaan sietämätöntä kipua tai syvää ahdistusta ennen kuin väistämätön kuolema koittaa.

Palliatiivinen hoito voi monissa tapauksissa tarjota riittävää kivunlievitystä tai sedaatiota eli potilaan vaivuttamista tiedottomaan tilaan kuoleman odottamisen ajaksi. Mutta edes paras mahdollinen kivunlievitys ei aina riitä. Kuolemansairaalla ihmisellä, joka ei halua enää pitkittää elämäänsä, ei kuitenkaan nykyisin ole vaihtoehtoa. Itsemurha voi toki olla yksi mahdollisuus, mutta silloin olosuhteet voivat muodostua epäoikeudenmukaisiksi omaisia tai täysin sivullisia kohtaan, jotka joutuvat tahtomattaan tilanteen todistajiksi.

Siksi eutanasialaki on ennen kaikkea kysymys kuolemansairaan ihmisen oikeudesta päättää omasta kuolemastaan hallituissa ja turvallisissa olosuhteissa, samalla tavalla kuin meillä ihmisillä on lähes rajaton oikeus määrätä omasta elämästämme niin kauan kuin olemme terveitä. Kuolinapulaki tunnustaisi ihmisen itsemääräämisoikeuden ja valinnanvapauden elämänvaiheessa, jossa kaikki toivo on menetetty ja jäljellä on enää kärsimystä ja ahdistusta väistämättömän kuoleman edessä. Kellä voisi olla parempi oikeus kuin kärsivällä ihmisellä itsellään päättää tällaisessa tilanteessa, omasta vapaasta tahdostaan ja tiukasti säädellyissä puitteissa, että hänen on aika jättää elämä, joka ei enää tunnu elämisen arvoiselta?

Valinnanvapaus tarkoittaa myös sitä, että ihmisellä, joka haluaa ainoastaan palliatiivista hoitoa, tulee olla siihen täysi oikeus. Tarvitsemme maailman parasta palliatiivista hoitoa ja kaiken mahdollisen kivunlievityksen. Mutta tämä ei sulje pois toista vaihtoehtoa – laillistettua eutanasiaa. Kyse ei ole joko–tai-ratkaisusta, vaan sekä–että-ajattelusta. Kyse on vapaudesta päättää itse oman elämänsä viimeisestä vaiheesta.

Ketään ei saa pakottaa – eikä estää

Yksi yleisimmistä eutanasiaa vastaan esitetyistä argumenteista on, ettei lääkäreitä tai muuta terveydenhuollon henkilöstöä voida pakottaa osallistumaan eutanasian toteuttamiseen. Totuus on tässä paras vasta-argumentti. Eutanasiaa koskevassa kansalaisaloitteessa todetaan nimenomaisesti, ettei kenenkään tarvitse osallistua eutanasiaan vastoin omaa tahtoaan tai vakaumustaan. Se, että vapaaehtoisia lääkäreitä olisi riittävästi, ilmenee myös Lääkäriliiton omasta jäsenkyselystä. Niin sanottu pakkoargumentti ei siis pidä paikkaansa.

Katseet kohdistuvat seuraavaan vaalikauteen

Mikäli eduskunta hyväksyy syksyllä 2026 eutanasiaa koskevan kansalaisaloitteen, se samalla kehottaa hallitusta käynnistämään asiaa koskevan lakivalmistelun. On kuitenkin enemmän kuin epätodennäköistä, että hallitus ehtisi valmistella tai antaa lakiesityksen vielä tämän vaalikauden aikana.

Siksi katseet kohdistuvat jo seuraavaan vaalikauteen ja siihen hallitukseen, joka aloittaa työnsä keväällä 2027. Tavoitteena on, että hallitus kirjaa ohjelmaansa kuolinavun laillistamisen vaalikauden 2027–2031 aikana.

Onko viimein tullut aika kuunnella kansan enemmistön tahtoa ja kunnioittaa kaikkien kuolevien ihmisten viimeistä toivetta?