Hoitotahdolla henkilö ilmoittaa kirjallisesti etukäteen, miten hän haluaa itseään hoidettavan vakavan ja ennusteeltaan toivottoman sairauden kohdatessa. Hoitotahdon tekemällä voi kertoa etukäteen terveydenhoitohenkilöstölle ja omaisille, millaista hoitoa haluaa tulevaisuudessa, jos ei sairauden tai muun syyn vuoksi pysty itse ilmaisemaan tahtoaan. Hoitotahdossa voi myös kieltää tietynlaisen hoidon antamisen. Kirjallisella hoitotahdolla voi siis ilmoittaa ne olosuhteet, jossa hoitotahdon laatija vastustaa mm. elvytystä, elämän keinotekoista ylläpitämistä ja pidentämistä.

Potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (nk. potilaslaki, 785/1992) 6 pykälä suo potilaalle itsemääräämisoikeuden ja oikeuden ilmaista tahtonsa omasta hoidostaan. Kyseinen lainkohta velvoittaa potilasta hoitavaa terveydenhoitohenkilökuntaa noudattamaan tätä tahtoa.

Ote potilaslain 6 §:stä

Potilaan itsemääräämisoikeus

Potilasta on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Jos potilas kieltäytyy tietystä hoidosta tai hoitotoimenpiteestä, häntä on mahdollisuuksien mukaan hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan muulla lääketieteellisesti hyväksytyllä tavalla.

Ote potilaslain 8 §:stä

Kiireellinen hoito

Potilaalle on annettava hänen henkeään ja terveyttään uhkaavan vaaran torjumiseksi tarpeellinen hoito, vaikka potilaan tahdosta ei tajuttomuuden tai muun syyn vuoksi voi saada selvitystä. Jos potilas on aikaisemmin vakaasti ja pätevästi ilmaissut hoitoa koskevan tahtonsa, potilaalle ei kuitenkaan saa antaa sellaista hoitoa, joka on vastoin hänen tahtoaan.

Hoitotahdon on oltava selkeä ja riittävän konkreettinen

Vakavaa ja pahenevaa, ennusteeltaan toivotonta sairautta potevan henkilön elintoimintojen (hengityksen, verenkierron, nestetasapainon, aineenvaihdunnan) keinotekoinen ylläpitäminen ja jatkaminen on nykyajan tekniikalla mahdollista hyvinkin pitkälle. Silloin kun hoito ei enää ole potilasta auttavaa, vaan käytännössä ylläpitää ja jatkaa kärsimyksen kestoa pahimmillaan jopa vuosikymmeniä, muuttuu hoito epäinhimilliseksi niin potilaalle kuin omaisille. Tällaisessa tilanteessa hoitotahdolla voi olla suuri merkitys sille, miten potilasta hoidetaan – tai miten häntä ei hoideta.

Oman hoitotahdon voi jokainen muotoilla itse, eli asiakirja on vapaamuotoinen. Todistajia ei ole pakko käyttää, mutta todistajien käyttö on mahdollista. Hoitotahdon pitää olla harkittu, asiallinen ja selkeä, ja siinä tulee ilmaista selvästi esimerkiksi se, millaisessa tilanteessa ei toivo tiettyjä hoitoja enää annettavan. Tahdon ja hoidosta kieltäytymisen tulee olla yksiselitteisesti ja konkreettisesti kuvattuja, jotta niiden perusteella voidaan tehdä kirjaimellisesti elämään ja kuolemaan liittyviä päätöksiä. Esimerkiksi henkilö voi toivoa, ettei keuhkokuumeeseen aloiteta antibioottihoitoa silloin, kun kyky tunnistaa läheisiä on pysyvästi menetetty.

Hoitotahdosta on hyvä säilyttää yksi kopio itsellä, antaa yksi uskotulle henkilölle ja yksi hoitavalle lääkärille.

Tallenna hoitotahto OmaKantaan ja säilytä se myös paperisena

Nykyisin hoitotahdon voi tehdä myös Omakanta -järjestelmässä. Hoitotahtoa ei voi tallentaa sinne esimerkiksi valmiina pdf-dokumenttina tai muuna liitetiedostona, vaan teksti täytyy tallentaa sinne suoraan kopioimalla se esimerkiksi Word-dokumentista. Ks. https://www.kanta.fi/omakanta. Tämän vuoksi on suositeltavaa edelleen säilyttää hoitotahto myös tulostettuna dokumenttina, jonka hoitotahdon laatija itse allekirjoittaa.

Muista tarkistaa hoitotahtosi aika ajoin ja varmistaa, vastaako se vielä toiveitasi. Päivitä hoitotahtosi sekä OmaKantaan että tulostettuna dokumenttina, mikäli haluat muuttaa sitä.

Hoitotahtokortti

On erittäin suositeltavaa pitää mukanaan hoitotahtokorttia, jossa kertoo tehneensä hoitotahdon ja mistä se on löydettävissä. Jos potilas on esimerkiksi tajuton, hoitohenkilökunta voi tällöin saada helpommin tiedon hoitotahdon olemassaolosta.

Lue lisää hoitotahdosta

Lue lisää hoitotahdosta Duodecimin Terveyskirjaston artikkelista.

Katso myös ohjeita Muistiliiton sivulta.